Harvinaisen runsaslukuisena lähdettiin Konalan jäähalliin taistelemaan pisteistä. Ottelua ennen jo ruodittiin lähes hiekkalaatikon kokoisen kaukalon ja lähinnä pottupeltoa muistuttavan jään merkitystä ottelulle.

Ja niin siinä kävikin, kotijoukkue tunsi pienen askin metkut ja ei juuri turhia näperrellyt. Laukauksia sateli kiitettävään tahtiin ja tuskaisen monta kertaa Veijo sai pallon kuopia selkänsä takaa. Toisessa päässä kilisteltiin tolppia ja naputeltiin veskarin rintapassaria, joten tauolle siirryttiin reilussa tappiossa 9 - 4.

Kuten edellisessäkin pelissä, niin toisen erän alkuun saatiin hommaan ryhtiä ja pallo rupesi löytymään Veijon hanskasta useammin kuin verkon perukoilta. Vielä kun Närvä ja muut hyökkääjät saivat sihtiä kohdillee, niin pieni voiton kipinä alkoi heräämään Rangerssien aitiossa.

Kun erä vanheni, niin taas alkoi omassa päässä kolissa siihen tahtiin, että se pienikin kipinä sammui ja homman annettin lopussa repsahtaa turhan rumaksi.

Pelin jälkeen oli selvää revanssi henkeä aistittavissa kopissa....."annakun tulevat Hyvinkäälle, siellä sentään on jää ja miesten kaukalo"